Mä oon uneksinu (melkeen kirjaimellisesti) puol elämääni
Limingan taidekoulussa opiskelemisesta. Niin monet mun ihailemista taiteilijoista ja sarjakuvapiirtäjistä on sieltä valmistuneita, oon halunnu nousta niiden joukkoon. Ja Liminka vaikuttaa ihan ultramahtavalta paikalta muutenkin.
Alkuperänen tavote oli, että olisin lähteny sinne heti peruskoulusta. Turha varmaan mainita, että homma epäonnistu. Olisin ollu lukukauden alkaessa liian nuori sinne, en ois saanu mitään tukia ja syy numero uno oli tietenkin vanhempien vastahakosuus. Olin siis kiltti tyttö ja suostuin menemään kolmeks vuodeksi lukioon istumaan tyhjänpanttina.
Siitä asti kun tajusin, etten pääsis Liminkaan vielä yläasteen jälkeen, aloin elätellä toiveita pohjoiseen lähtemisestä sitten, kun olis ylioppilaslakki päässä, vaikka mutsi ei oikeen vieläkään innostunu ajatuksesta. Sarjakuvapiirtäjän koulutus ei vastaa sen näkemystä hyödyllisyydestä. Viimiset pari vuotta oon miettiny asiaa hiljaa pääni sisällä.
Ihan tossa hetki sitten pohdiskelin taas asiaa ja tein vähä laskutoimituksii: Lukuvuosimaksut, opintoraha, asumislisä... Mun saamat tuet kattais Limingassa asumisen, opiskelemisen ja ruuat melkeen kokonaan. Mutsi tuli kattomaan mitä puuhailin ja selitin koko asian sille.
Se ei tyrmänny mun ajatusta täysin.
Jos hyvin käy, niin reilun puolentoista vuoden päästä mun koulu näyttää tältä:
♥
