Mulla on sellainen sydän, joka hakkaa hirveän kovaa jo pienestä kohteliaasta sanasta tai huomaavaisesta eleestä. Mä en osaa elää päivääkään ilman sitä säälittävää sykettä.
Haluaisin osata. Haluaisin olla tunteeton ämmä joka osais nauraa ihmisten huomionosotuksille ja yrityksille ja kadota toisen elämästä vailla mitään tunnontuskia. Joka ei kiintyis keneenkään niin paljon, ettei vois lähteä millon vaan.
Mä en halua että mun sydämeen sattuis aina uudetsaan ja uudestaan.
Mut siitä huolimatta mun sydämen pohjalla polttelee yks ainoa toive.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti