My feelings are high

Pitäisi tehdä ihan muuta, mutta päätin hoitaa pienen ilmoitusasian nyt kun muistan!

Tämä blogi tulee kokemaan ensi viikon aikana täydellisen muodonmuutoksen, johon kuuluu ulkoasun vaihtumisen lisäksi myös kielen (osittainen) vaihtuminen englanniksi. Kielen vaihdos johtuu lähinnä siitä, että olen saanut lukijoiksi myös pari ulkomaalaista kaveria.
Tästä lähin Ohjelmointivirhe (nimikin ehkä vaihtuu, harkitsen vielä) tulee lisäksi olemaan enemmän vaate/inspiraatiblogi kuin randomi rantblogi niin kuin se on tähän asti ollut.

Siinä oli kai kaikki tärkeä. Suurten muutosten lisäksi on luvassa ainakin juttu eilisestä Helsinginmatkasta, kunhan saan kuvat siirrettyä koneelle ja muokkailtua siedettävämmän näköisiksi.

Lopuksi vielä tämän päivän suuri löytö, ältsin ihana japanilaisyhtye Capsule. Nauttikaa!

.Now I can't let go of this dream.

Mä en tiedä mitä kuvittelen viel tulevaisuuden tuovan, enää ei oo mitään.

Kuukaudet ei vaan pyyhi tätä tunnetta pois.

Itkin taas.

.The wind sings in fir-trees, forest's music rings

Musiikki on viimeaikoina inspannu miuta ihan tosi paljon ja haluun esitellä millasen musiikkin tahtiin oon viimeaikoina elänyt.

Ensimmäisenä Magpahi.

Ihanaa, metsäistä, utuista, kaunista♥ Tää Tired and Weary Traveller on ainoo biisi jonka sain kaivettua youtubesta, mutta ainakin Spotifystä pitäisi löytyä jonkun verran enemmän. Suosittelen kuuntelemaan kappaleen Through the Pine Forest.

Seuraavana Popoyans.

Vähän samanlainen tunnelma kuin Magpahin musiikissa, mutta ladattuna yliannostuksella söpöysenergiaa. Ihanan pirteitä ja hyväntuulisia soundeja, Popoyansin musiikki saa kaipaamaan kesää entistä enemmän♥

Ja vielä Sucrette.

Vielä Popoyansiakin sokerisemman sulouinen Sucrette~ Monelle varmaan ihan liian siirappista, mutta aleekirjoittanut tykkää ihan laittoman paljon.

On minulla muitakin kestosuosikkeja, kuten Eleanoora Rosenholm ja tietenkin Björk, mutta tässä oli pari viimeisintä löytöä. Toivottavasti edes joku tykkää♥

.Don't tell.

Tykkään katella taivaalle ja kuvitella, et tuuli tarttuu miuhun ja vie mennessään.

Tai kävellä lumihangessa ja teeskennellä, ettei uppoa ollenkaan.

Haluun hengittää vapaata ilmaa.

.Concerning fairytales.

Kuvankäsittelytunnit on kivoja (:

.I have a dream.

Mulla on yks unelma. Se on aika hassu, mut se on mun oma, tärkee unelma.



Ois hirveen ihanaa pakata laukkuun muutama pikku välttämättömyys



ja jättää kaikki taakse.




En mie välttämättä yksin haluis olla.



Mut kaukana kaikesta.



Se olis miun oma satuelämä joka jatkuis, kunnes ei oo enää mitään.



Ja sen sadun lopussa mie lähtisin pois hymyillen,



koska loppu on aina uus alku.

.It's a beautiful day.

Oon hymyilly nonstoppina aamusta (köhkellokahestatoistaköh)asti. Nukuin hyvin, heräsin pirteenä, oli kerranki aikaa ihan vaan olla. Saatoin lojuu sängyllä ja pelata.

Sit kello tuli viis, lähettii Essin ja Niinan kaa leffaan.



Voisin pitää pitkän ja syvällisen esitelmän siitä, miten Tangledin animaatio oli mahtavan upeeta ja duppaus huippulaatuu, tai että tarina ja huumori toimi paremmin ku missään Disney-leffas moneen vuoteen, mut kuittaan koko homman vaa sanomalla et se oli ihana♥

Ja sit viel lopuks. Kuten kaikki varmaan tietää, eilen saatii uutisii maanjäristyksestä ja tsunamista Japanissa. Laitoin heti asiasta kuultuani sähköpostii Midorille ja jäin oottamaan huolissani. Nyt sitte tuli vastaus: kaikki hyvin. Midori oli ollu matkalla Chibaan päin ja jääny loukkuun junaan kun maanjäristys iski, mutta selvinny kuitenkin tänä aamuna turvassa takas kotiin.
En tiiä oonko ollu koskaan näin helpottunu.

.I don't know if I can do this.

Koeviikko alkaa huomen. Ainaki viis koetta, jotka pitäis läpästä.

Ja tanssiharkkoja. Liikunnanopettaja kuvittelee et oon joku helvetin ihmenainen joka tietää kaiken vanhojentansseist ja pystyy ratkaseen kaikki ongelmat mihin sen kärsivällisyys ei riitä.
Kaks ja puol viikkoo aikaa, mä pelkään et on mun syytä jos koko homma hajoo käsiin.

Mä en pysty ees tarttuun hissankirjaan koska stressaan sitä tanssimista niin helvetisti, itken ja kävelen vaan ympäri taloo ja istun aina välil hetken lattialla. Sit kävelen taas. Missää ei oo mitään järkee.

Reputan hissan. Tansseist tulee täys floppi. Jos ajatellaa vähä pidemmälle tulevaisuutee nii reputan yo-kokeetki.

Mä haluisin olla hetken ettei tarvis ajatella yhtään mitään. Et vois vaan olla.

I'll just leave this here

Nevermind me.





That's all. Hajaantukaa.

.Skiing fast through the woods.

Käytiin tänään Linnean, Jassun ja Minnan kanssa valtaamassa Uuperinrinteet.

Pakko myöntää että vähän hirvitti palata suksien päälle parin vuoden tauon jälkeen, mutta homma alkoi kyllä luistaa heti parin laskun jälkeen ihan vanhaan malliin. Kaaduinkin vain kerran ja sekin johtui pienestä vastoinkäymisestä ankkurihissin kanssa. Mokoma tarttui takinhelmaan ja meinasi heittää metsään/mustaan rinteeseen.



Ja Linnea aiheutti pienimuotoisen sydänkohtauksen menemällä nurin oikein ryminällä, lumipöllyn seasta ei näkynyt kuin eri suuntiin sojottava suksipari. Onneksi hommasta selvittiin säikähdyksellä.

Lumisen kolmetuntisen jälkeen vetäydyttiin sitten Linnealle juomaan kaakaota ja pelaamaan Kimbleä. voitin ekan erän ehdottoman ylivoimaisesti. Kolmaski meni hyvin, hävisin Linnealle vaan ihan pikkasen ja olin niinollen toinen.
Ja siitä toisesta erästä ei sitten puhutakkaan sen enempää.

.Help me dress for my high school prom.

Oon tässä pohdiskellu, että pitäis mahollisesti raahautua Kotkaan ettimään kankaita vanhojenpukuun. Suunnitelma on ollu valmiina jo syksystä asti, mut jotenki ompelutyö ei oo startannu.

Ja sitte ku hetki sitte tsekkailin uusii blogipäivityksii nii törmäsin parin mutkan kautta tähän:



Ja nyt sit tuntuu et mekkosuunnitelmat meni uusiks. Toi ois ihan täy-del-li-nen. Ainoo ongelma on, et tilauspäätös pitäis ensinnäki tehä maanantaihin mennessä, koska ennakkotilausaika loppuu sillon. Ja toinen ongelma on, et toi mekko ei välttämättä ehtis tansseihin mennessä Suomee asti.

Pommitan nyt tota myyjää kysymyksil, pitää vaa toivoo et vastaukset on mieleisii.

Mä oon uneksinu (melkeen kirjaimellisesti) puol elämääni Limingan taidekoulussa opiskelemisesta. Niin monet mun ihailemista taiteilijoista ja sarjakuvapiirtäjistä on sieltä valmistuneita, oon halunnu nousta niiden joukkoon. Ja Liminka vaikuttaa ihan ultramahtavalta paikalta muutenkin.

Alkuperänen tavote oli, että olisin lähteny sinne heti peruskoulusta. Turha varmaan mainita, että homma epäonnistu. Olisin ollu lukukauden alkaessa liian nuori sinne, en ois saanu mitään tukia ja syy numero uno oli tietenkin vanhempien vastahakosuus. Olin siis kiltti tyttö ja suostuin menemään kolmeks vuodeksi lukioon istumaan tyhjänpanttina.

Siitä asti kun tajusin, etten pääsis Liminkaan vielä yläasteen jälkeen, aloin elätellä toiveita pohjoiseen lähtemisestä sitten, kun olis ylioppilaslakki päässä, vaikka mutsi ei oikeen vieläkään innostunu ajatuksesta. Sarjakuvapiirtäjän koulutus ei vastaa sen näkemystä hyödyllisyydestä. Viimiset pari vuotta oon miettiny asiaa hiljaa pääni sisällä.

Ihan tossa hetki sitten pohdiskelin taas asiaa ja tein vähä laskutoimituksii: Lukuvuosimaksut, opintoraha, asumislisä... Mun saamat tuet kattais Limingassa asumisen, opiskelemisen ja ruuat melkeen kokonaan. Mutsi tuli kattomaan mitä puuhailin ja selitin koko asian sille.

Se ei tyrmänny mun ajatusta täysin.

Jos hyvin käy, niin reilun puolentoista vuoden päästä mun koulu näyttää tältä:

♥

Poupée de CIRE, poupée de son

Kovin moni tätä lukevista ei ole varmaan tutustunut tarkemmin Poupeegirlin ihmeelliseen maailmaan. Se on japanilainen (ylläripylläri) tytöille suunnattu netti"peli" jonne voi postata valokuvia oman vaatekaappinsa sisällöstä, selailla ja kommentoida muiden vaatteita ja mikä tärkeintä, ansaita näin poupeevaluuttaa eli ribboneita oman pupensa pukemista varten.
Ja arvatkaa vain kuka on koukussa. Tuossa vasemmalla olevassa sinisessä lootassa roikuskelee tämän tytön pupe, vaihdan asua suurinpiirtein päivittäin joten siitä vain stalkkaamaan ja klikkailemaan ketä kiinnostaa 8D

.Wide opened torsos, members isolated.

En tee sitä tahallaan, mut viimeaikoina oon alkanu välttää ihmisiä. Sulkeutunu kuoreeni. Sellanen fiilis et mielummin istun kotona lukemassa tai neulomassa ku lähen kavereiden kanssa bilettämään tai tekemään mitään muutakaan.


Se on sellanen tosi itsekäs tunne. Ajatukset kaikuu pään sisällä, ei ees halua ulos.
Kukaan ei kuitenkaan ymmärrä, eikö yksin ole siis parempi?
Todellisuus muuttuu taas uneksi ja unet leijuu käsinkosketeltavan todellisina kaikkialla näkökentässä.
Reality is truly loathsome to you.

.I'll take you window shopping just to feed you appetite.

Eksyin tänään moribrändi Wonder Rocketin sivuille, kiitos Sonjan jonka kanssa jutustelin japanintunnilla. Rocketista innostuneena aloin selailla muidenkin vaatemerkkien sivuja, joten tässä teille täysin turha (ja megalomaanisen massiivinen!) ikkunashoppailupostaus! Vinkvink joululahjoja eikös juu?
(Kuvat suurentuvat klikkailemalla)

Ensin löydöt wonder Rocketista:





Henkselit=Instant awesome.






Sitten jatketaan muutamalla löydöllä Wclosetista:


Miksi Suomesta on lähes mahdotonta löytää kivanmallisia lappuhaalareita? Do want yes.





En yleensä perusta aidosta turkiksesta, mutta kaksi ylläolevaa saisivat minut laistamaan tavoistani♥

Kuvia alkaa olla jo niin paljon, että linkkailen tähän vain muutaman brändin ja menen sitten pois.
Earth & music ecology
Te chichi
Dodostyle
SM2

Enpäs mennytkään vielä. Löysin nimittäin eilen kaapistani jonkin äitin vanhan laukun 60-70-luvulta ja päätin, että siitä tulisi ihan pienellä muokkauksella kovinkin kivaisa. Tässä lopputulos:

Ympärilläni muutos on tapahtumassa. Syttyvästä energiasta on tullut inspiraationi .

Otsikko ehkä kertookin jotain. Olen siis muuttamassa blogini ulkoasua täydellisesti (nimikin saattaa vaihtua matkan varrella) koska löysin jotain, mikä kosketti tätä pientä sydäntä syvästi.



Tyyli. Elämäntapa. Ideologia. Mori girl. Natural kei. Olen ihaillut tyyliä jo jonkin aikaa, mutta viimepäivinä olen eksynyt tuntikausiksi selailemaan kuvia, lukemaan artikkeleita ja kuuntelemaan Poponyansin musiikkia. Jälleen kerran tätä tyttöä viedään ja lujaa. Saa nyt nähdä tuleeko tästä(kään) tyylikokeilusta mitään, mutta innostus on ainakin kova.


Ja asiasta poiketen, huomenaamulla olisi lähtö Helsinkiin, nukkeilemaan ja lagaamaan Marikin kanssa♥ Loppulomasta tulee vielä kiva.

"Sehän on heinäsirkka!"

Kino Haminassa pyöri tänään ilmaisnäytöksenä Hayao Miyazakin Ponyo rantakalliolla. Kun herran muut työt ovat olleet aina sydäntä lähellä, niin pitihän tämäkin sitten käydä Jassun ja Linnean kanssa katsastamassa.

Ja ihan loistava pätkähän tämä Ponyo oli, ihan niin kuin odotinkin. Nauratti kamalasti ja välillä itkettikin, johtui tosin vain söpöyden yliannostuksesta.
Taidettiin olla muuten yleisön vanhimmat ilman lapsia paikalle saapuneet. Hehe.

Seventeen forever?

Tänään musta tuli seitsämäntoistavuotias. Ei enää matkustamista junioritaksalla. Ei enää lapsilisää. Ei vielä lupaa ostaa alkoholia ja tupakkaa. Ei vielä ajokorttia. Ei ihan vielä vapautta.

Taitaa olla aika turha ikä. Silti ihmiset onnittelee. Hassua.

Mut eipä mitään, vuosien täyttäminen on aina loistava tekosyy hiukka irrotella ja viettää laatuaikaa mahtavien ihmisten seurassa. Etenkin kun on ystävä, joka on täyttänyt kahdeksantoista samalla viikolla. Tuplasyy juhlia. Tuplamahtava meno.

Huomenna siis luvassa:

.Start a fight, prove you're alive.

Pitkästä aikaa tuntuu siltä, että elämä lipsuu mun ulottumattomiin. Kaikki sulaa yheks helvetin puuroks eikä päivä erotu toisesta ollenkaan.

Unet on mun ainoo energianlähde.
Sun kasvot kummittelee siellä yhä.
Kiitos ja näkemiin.

En tiedä muuta kun et suhteis ei oo turvaverkkoa ja kun sä putoot, niin sä putoot maahan asti, ja jos sä tiput korkeelta, se sattuu saatanasti

Mulla on sellainen sydän, joka hakkaa hirveän kovaa jo pienestä kohteliaasta sanasta tai huomaavaisesta eleestä. Mä en osaa elää päivääkään ilman sitä säälittävää sykettä.

Haluaisin osata. Haluaisin olla tunteeton ämmä joka osais nauraa ihmisten huomionosotuksille ja yrityksille ja kadota toisen elämästä vailla mitään tunnontuskia. Joka ei kiintyis keneenkään niin paljon, ettei vois lähteä millon vaan.


Mä en halua että mun sydämeen sattuis aina uudetsaan ja uudestaan.

Mut siitä huolimatta mun sydämen pohjalla polttelee yks ainoa toive.