Seventeen forever?

Tänään musta tuli seitsämäntoistavuotias. Ei enää matkustamista junioritaksalla. Ei enää lapsilisää. Ei vielä lupaa ostaa alkoholia ja tupakkaa. Ei vielä ajokorttia. Ei ihan vielä vapautta.

Taitaa olla aika turha ikä. Silti ihmiset onnittelee. Hassua.

Mut eipä mitään, vuosien täyttäminen on aina loistava tekosyy hiukka irrotella ja viettää laatuaikaa mahtavien ihmisten seurassa. Etenkin kun on ystävä, joka on täyttänyt kahdeksantoista samalla viikolla. Tuplasyy juhlia. Tuplamahtava meno.

Huomenna siis luvassa:

.Start a fight, prove you're alive.

Pitkästä aikaa tuntuu siltä, että elämä lipsuu mun ulottumattomiin. Kaikki sulaa yheks helvetin puuroks eikä päivä erotu toisesta ollenkaan.

Unet on mun ainoo energianlähde.
Sun kasvot kummittelee siellä yhä.
Kiitos ja näkemiin.

En tiedä muuta kun et suhteis ei oo turvaverkkoa ja kun sä putoot, niin sä putoot maahan asti, ja jos sä tiput korkeelta, se sattuu saatanasti

Mulla on sellainen sydän, joka hakkaa hirveän kovaa jo pienestä kohteliaasta sanasta tai huomaavaisesta eleestä. Mä en osaa elää päivääkään ilman sitä säälittävää sykettä.

Haluaisin osata. Haluaisin olla tunteeton ämmä joka osais nauraa ihmisten huomionosotuksille ja yrityksille ja kadota toisen elämästä vailla mitään tunnontuskia. Joka ei kiintyis keneenkään niin paljon, ettei vois lähteä millon vaan.


Mä en halua että mun sydämeen sattuis aina uudetsaan ja uudestaan.

Mut siitä huolimatta mun sydämen pohjalla polttelee yks ainoa toive.

Voi ennustukset pettää, pisaroihin kasvot häviää.

Tara ennusti tänää mun kädestä. Hymyilytti.

Tässä vähä tekstiä miun käsistä:
-On kolme ihmistä, joita en tuu unohtaan ikinä.
-Mul on nyt jo ollu kaks suhdetta, joita en tuu unohtaan ikinä.
-Mun rakkauselämästä tulee onnellinen(?), mut mun sydän on ailahtelevainen.
-Saan kolme lasta, joista ainaki yks on poika ja yks on tyttö. Yhen sukupuoli oli sit vähä epäselvä.
-Kolmenkympin jälkee miul on paljon lyhyitä suhteita, joista kaks on vähä vakavampia. Vähä vanhemmalla iällä löydän kuitenki jonkun, jonka kanssa oon kuolemaan asti.
-Jos mulla on tarpeeks vahva tahto, elän tosi vanhaks. Jos kuitenki luovutan, tauti kaataa miut

Fatalismi on aina kiehtonu mua jossain määrin ja tykkään lukee horoskooppei ja ennustuksii, mut uskon silti, ettei kaikkee täs elämässä oo ennalta määrätty. Toisinaa taas ois helpointa vaan heittäytyy ja ottaa vastaan mitä elämä tuo tullessaan. Mä en oo taistelija.

Ethän sä voi mua jättää yksin sateeseen.

Asiat ei aina mee niiku suunniteltiin. Jokainen ei saa onnellista loppua sadulleen. Tihkusade jatkuu viikkokausia paahtavasta helteestä välittämättä.



Kaikesta huolimatta



Maailma mun ympärillä



Ei luhistu



Vielä.

You confuse me in a way that I've never known

Tää alkaa karata käsistä. Tarvin vastauksia.



Ei tää mun unissa menny näin.

.Tää maailma on sulle täysin rajaton.

Mä aion lentää tuulen mukana.

A Place Called Hate

Tuli sellanen olo, että pakko saada muutama ajatus ulos päästä. Anteeksi.



Vuosikaudet oon ajatellu, et haluun pois tästä kaupungista. Mahollisimman kauas.

Jokaista hyvää ja ihanaa muistoa kohden näillä kaduilla oottaa kolme huonoa ja ahdistavaa.

Ihmiset täällä ei välitä miusta, enkä mie välitä niistä. Ne, joita jäisin oikeasti ikävöimään, voi laskea yhden käden sormilla. Ja niihin kaikkiin olen tutustunut viimeisen seitsämän kuukauden aikana. Niitä, jotka jäisi ikävöimään miuta, on vielä vähemmän. Tää paikka on niin ontto ja pinnallinen.



Muualla on paljon enemmän ihmisiä, joista välitän. Muualla voisin ehkä hengittää vapaammin.

I travel
All around the city
Go in and out of
Locomotives
All alone

There's no-one here
And people everywhere
Crying 'cause I need you
Crying I can feel you
Crying 'cause I need you
Crying 'cause I care.

It's a hot day
And I'm dressed lightly
I move carefully
Through the crowd
Here everyone
Is so vulnerable
And I'm as well

There's no-one here
And people everywhere
Crying 'cause I need you
Crying I can feel you
Crying 'cause I need you
Crying 'cause I care

Only if a ship would sail in
Or just someone came
And knocked at my door
Or just, or just something

Crying 'cause I need you
Crying I can feel you
Crying 'cause I need you
Crying 'cause I care

Huomaat että elämä on yhä kannattavaa, jos vain hymyilet

Tykkään hymyillä. Tykkään siitä että ihmiset hymyilee. Mulle, jollekkin toiselle, ei kenellekään. Kunhan vaan hymyilee. Se on kaunein ilme, minkä kenenkään kasvoille voi maalata ja se leviää, tarttuu, muuttuu epidemiaksi.



Nauru on myös kaunista, melkee ku musiikkia. Ja vaikka kaikki nauraa omalla tavallaa, eri äänellä, eri melodiaa, ne kaikki naurut on yhtä kauniita.



Tänään oli hyvä päivä.

Teen nyt heti perään toisen merkinnän, koska minun on ihan pakko saada esitellä ÄLTSIN HIENOA penaalia, jonka ostin tänään.







Kuolin henkisesti kun Ronja nykäisi tämän esiin Suomalaisen Kirjakaupan alekorista. Se on vain niin täydellinen♥